Nuno-huovutus Elina Saaren tapaan

Nuno-huovutuksella tarkoitetaan sitä, että villaan huovutetaan kiinni erilaisia materiaaleja ja näin saadaan kaunis ”maalattu” tai kuvioitu huopa. Helpointa ja mielestäni hauskinta on rakentaa Nuno käsinvärjätylle Ohukaiselle, sillä lopputulos on aina yllätys. Ohukainen on esihuopaa eli neulahuopaa, 100 % merinovillaa, hyvin huopuvaa ja eettisesti tuotettua. Ohukainen toimii loistavasti asusteissa, siitä ei tule ”tönkköä” eikä pinnasta ”karvaista”. Nunotetut asustekankaat myös kestävät käytössä hyvin. Villan nyppyyntyminen vähenee ja myös huovalle ominaista venymistä saadaan estettyä pintarakenteen ansiosta.

Yleisimmät Nuno-materiaalit ovat silkkisifonki, pongee-silkki ja puuvillainen sideharsokangas. Nämä materiaalit toimivat kuin liima eli ne huopuvat niin hyvin Ohukaiseen kiinni, että niiden väliin voidaan halutessa jemmata langanpätkiä, kangastilkkuja jne. ja luoda visuaalisesti erittäin mielenkiintoisia efektejä.

Aloita yksinkertaisella Nunolla; Ohukainen + silkkisifonki. Jos Ohukainen on käsinvärjätty, tulee valmiista kankaasta upean elävä, vaikka käyttämäsi sifonki olisi yksivärinen. Pongee-silkki puolestaan peitää alla olevan Ohukaisen, mutta muodostaa kauniin ryppypinnan. Puuvillaharsosta taas saat vähän krouvimman ”rustiikkisen” pinnan. Keinokuituiset kankaat harvemmin Nunottuvat hyvin, mutta leikkaamalla pieniä tekokuitu- kolmioita Ohukaisen päälle ja peittämällä koko työn isolla silkkisifongilla, saadaan mielenkiintoinen kolmiulotteinen ”kuplakangas”. Pitää vain muistaa jättää kolmioiden väliin 1-2 cm tilaa, jotta sifonki pääsee liimautumaan.

Itseasiassa Nuno-tekniikka on niin hauskaa, haastavaa ja palkitsevaa, että Nunottaminen lähtee helposti lapasesta ja hyvä niin! Tärkeintä on työnilo, luova hulluus ja huolellisuus. Kokeilut, testit ja virheet opettavat tekijäänsä kaikkein parhaiten!

Itse sekoittelen kaikkea mahdollista Nunoihini; yleensä rakennan Nunon sifongeista ja puuvillaisista kankaanpaloista käsinvärjätylle Ohukaiselle ja ”sidon” palat toisiinsa käsivärjätyllä silkkimerino-topsilla. Jokaiselle tekijälle kehittyy oma tapansa Nuno-huovutukseen, eikä oikeaa tai väärää ole olemassa. Tässä ohjeet minun tyyliini.

Nunoa Elinan tapaan:

Nunoon tarvitset Ohukaista* (100% merinovillaa, 150g/m²) käsinvärjättynä tai luonnonvalkoisena, sekä seuraavat työvälineet:

Hyvät sakset
Sifonkia (ym. Nuno-materiaaleja)
Marseille-saippuaa
Kuplamuovia (Nuno rakastaa kuplamuovia)
Lakananpala rullaukseen
Huovutusalusta
Vedenkeitin ja astia kuumalle vedelle

*saatavilla vain Felt Factionilta

Miten Nunoa huovututetaan?

Aseta huovutusalusta työtasollesi
Leikkaa sopivan kokoinen pala Ohukaista
Muista että se kutistuu n. 30% huopuessaan!
Leikkaa 2 palaa kuplamuovia
Molemman palat isompia kuin leikkaamasi Ohukaispala ja laita yksi kuplamuovi huovutusalustan päälle (kuplat ylöspäin).
Rakenna Nuno
Ensin Ohukainen, siihen päälle esim. pikkukolmioita tekokuitukankaasta ja kaiken päälle sifonki, joka on n.6 cm suurempi kuin työsi. Sifonki vetäytyy sisäänpäin kastuessaan ja siksi tarvitaan näin iso sifonkipala. Älä vie kuvioita/ pikkukolmioita liian kiinni toisiinsa tai liian lähelle reunaa, muista että sifonki tarvitsee tilaa liimautuakseen.
Kostuta työ saippuaisella & mahdollisimman lämpimällä vedellä.
Hyvä apu on suihkupullo, johon olet leikannut Marseille-saippuasta paloja. Älä koske suoraan työhön vaan kostuta ilmasta käsin. Laita toinen pala kuplamuovia (kuplat alaspäin) työsi päälle. Lorauta saippuaista, lämmintä vettä kuplamuovin päälle ja huovuta varovasti muovien läpi uiden rintauintia sisäänpäin.
Tee Nunostasi rulla (päästä päähän, muoveineen päivineen).
Kääri Nuno-rullasi vielä lakananpalan sisään. Rullaa napakkaa pötkelöä pari minuuttia, avaa rulla ja tee sama homma toisesta suunnasta. Rullausten välillä kuumenna työ ja ojenna muovit. Iso työ vaatii useita rullauksia eri suunnista. Rullausten jäljiltä sifongin tulee olla hyvin liimautunut/huopunut kiinni Ohukaiseen. Työn pinta ei vielä näytä 3-ulotteiselta ja kuplivalta vaan tasaiselta.
Jos sifongit ovat hyvin kiinnittyneet (jos ei niin kuumenna, saippuoi ja rullaa lisää) alkaa heittely.
Kuplamuoveja ei enää tarvita. Purista vesi pois Nunostasi ja heittele työtäsi ilmaan ja pöydälle, ilmaan ja pöydälle, pidä myttynä, kääntele heitellessäsi, ”leipurin kädet”. Kuumenna työ tarvittaessa, mutta älä heittele lotimärkänä vaan kostean kuumana. Heittele muutamia minuutteja alkuun hellästi ja loppua kohden reippaammin mäiskien. Isot työt vaativat enemmän heittelyä. Loppuheittelyyn voi kulua reilustikin aikaa – riippuu työsi koosta, lämpötilasta ja käsivoimistasi. Tarkista työ, nyt pitäisi pinnan jo kuplia ja työsi on myös kutistunut huomattavasti eli n.30 %.
Siivoa reunojen kiharaisuus rullaamalla reunoja (ja työtä) huovutusalustalla lakanan sisällä.
Huuhtele valmis työ ensin kuumalla vedellä ja lopuksi kylmällä vedellä (kylmää tarpeeksi kauan). Puristele ylimääräinen vesi pois ja laita kuivumaan.

Muista!

Käsinvärjätyillä merinovilloilla voit maalata/ sävyttää Ohukaispalaasi, sekä sifongin alta että päältä (ei kuvioiden/kangaskolmioiden päälle, siihen ei tartu).
Jos silkkisifonki loppuu kesken ja joudut jatkamaan toisella palalla, niin älä laita sifonkeja ”puskuun” vaan reilusti (5 cm) toistensa päälle! Jatkokohta ei myöskään voi olla kuvioiden/ kangaskolmioiden päällä, sillä sifongit eivät pääse huopumaan kiinni.
Ylimääräinen sifonki työn ympäriltä leikataan pois vasta heittelyn jälkeen
Nunoa voi tehdä myös paksummille esihuopapohjille esim. Jääkarhulle, mutta Jääkarhun pinta on hyvä ensin harjata kevyesti ”karvaisemmaksi” kissaharjalla. Jos Jääkarhun on ohentanut, tehdään Nuno pehmeämmälle puolelle.
Kuplamuoveja voi käyttää moneen otteeseen, kunhan kuplissa on vielä ilmaa. Kuplamuoveissa on eroja, älä käytä kovaa ”raapivaa” kuplamuovia.
Nunoa voi toki tehdä myös Suomenlampaanvillalle mutta lopputulos on tönkömpi ja karvaisempi.
Marseille-saippua on käsille ja Nunoille parempaa kuin Mäntysuopa.
Käytä huovutusalustaa! Siitä ei irtoa pikkutikkuja (rikkovat sifongin), se ei homehdu ja se on kestävä. Myös kätesi rakastavat huovutusalustaa.

TYÖNILOA!